maanantai 15. kesäkuuta 2015

Good Bye

Nyt on munkin farewell-partyt juhlittu ja huomenna mun on aika sanoa moimoi Floridalle ja palata pitämään järjestystä Suomeen ;) Tää on tämän blogin viimeinen postaus täältä, ja voi olla että viimenen enivei, katsellaan tilannetta. Toivon, että on ollu kiva lukee tätä ja uskon, että tää on varmaan itellekin kiva tulevaisuudessa lueskella, että mitä tulikaan tehtyä. Aivan uskomaton vuosi takana, en olis voinu odottaa mitään parempaa. Kiitos äiti ja isä, jotka  mahdollistitte tän ja kiitos host-perhe, joka oli ihan paras mahdollinen <3 Nää kuvat on siis mun läksäreistä ja yhdistetystä Andrewn ja Donnan synttäreistä (juhlissa oli siis enemmän kuin 5 henkilöä, Terri oli laittanu sika hienot juhlat pystyyn, nää vaan on ainoot kuvat mitä sain, loput piileskeli jossain kuvien oton ajan hah). Tämän jälkeen Florida hiljenee, nähdään Suomessa!
DSC_0005
DSC_0017DSC_0058DSC_0064DSC_0046DSC_0078DSC_0104DSC_0108DSC_0111DSC_0133DSC_0120DSC_0136DSC_0143DSC_0252DSC_0196DSC_0219collageDSC_0288collage2DSC_0326collage3DSC_0279DSC_0264
love love love you all way too much.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Two weeks, dos semanas, två veckor, kaksi viikkoa

Tähän väliin vähän ihania biitsi yms kuvia! Nää tällaset saa mut aina niin onnelliseksi. Biitsit ja järven- ja joenrannat on mun juttu mitä ilmeisimmin. Ekat kuvat Ichetucknee-joelta, jonne lähdettiin tubeilemaan Maddien, Rashidin ja Angelin kanssa. Aivan sairaan kaunis puisto, jossa kiemurteli tosi kirkasvetinen (ei näy kuvissa parhaalla mahdollisella tavalla XD) virtaava joki, jossa kelluttiin meidän itseasiassa pikkuisella kumiveneellä ja jonne hypeltiin innolla. Ihana päivä, jota en varmaan unohda.
UntitledUntitledUntitledUntitled

Sunnuntaina oli taas viimeinen vaihtaritapaaminen, jossa oli upeat puitteet, mutta joka ei taas(kaan) mennyt ISE:n osalta ihan putkeen. Oli kiva nähdä porukkaa viimeisiä kertoja ja toivottaa onnea kotimatkalle. Ja seuraavalle vuodelle omassa kotimaassa. En ihan hirveen läheiseks ollu muiden vaihtareiden kanssa tullu, eikä hyvästit ollu mitkään vaikeimmat, mutta ensimmäiset kunnolliset kylläkin. Vaihtarit sen ymmärtää, ei me haluttu alkaa itkemään siinä tilanteessa, koska tiedetään, että se on edessä vielä monen monituista kertaa. Ja niinpä me sitten Terrin ja Andrewn kanssa jo alotettiinkin se samana iltana. XD Tulee olemaan hirveen rankkaa lähteä. Ja varmaankin vielä paljon enemmän päätäsekoittavaa kuin lähteminen Suomesta. Voi voi. Nyt kuitenkin oon jo erittäin innoissani kotiin palaamisesta, tasan kaksi viikkoa lähtöön... Vuosi hurahti ohi suhteellisen nopeasti, jos voisi todeta!  
UntitledUntitledUntitledUntitledUntitled

Tänään oli viimeinen kunnon koulupäivä, loppuaika on vain kokeita. Ei tunnu yhtään siltä, etten palaisi noille käytäville kuljeksimaan, mutta kai se jossain vaiheessa iskee sitten. Nyt sanon, ettei tuu ikävä, mutta ihan varmaan tulee. Thank you Sickles High School for everything. Viime aikoina on ollut paljon puuhaa, kuten graduation ja track banquet. Niistä ja muista hössötyksistä lisää myöhemmin. ampa Bay Lightning pääsi Stanley Cup- finaaliotteluihin asti, EIKÖHÄN KANNUSTETA TAMPA VOITTOON!!! Niin joo, ja meikä alotti taas juoksemaan cross countrya mun kamujen kanssa jotka alotti jo conditioningin ens vuotta varten. Hullu minä. Toisaalta ihan jännää lopettaa vuosi siihen, mistä se alotettiinkin.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Washington DC

Palattiin kotiin Virginian reissulta maanantai-iltana rättiväsyneinä, mutta meikä ainakin superonnellisena. Lähdettiin Terrin ja Terrin parhaiden kavereiden, Johnin ja Donnan kanssa Virginiaan, Springfieldiin, ihan Washington DC:n kulmille, Donnan veljen luokse pitkäksi viikonlopuksi. Mun silmään Virginia ja DC muistutti enemmän Eurooppaa, kuin mikään muu paikka USA:ssa, jossa oon käynyt. Oli tosi tosi vehreetä ja hyvinvoivan näköisiä alueita. Talot oli niissä suburbaneissa tollasia söpöjä tiilisiä. Hauskaa nähdä miten erilaista on eri osavaltioissa. Meille osui ihan melkein täydelliset kelit tonne, oli lämmin, muttei liian kuumaa ja kosteeta. Rakastuin Virginian osavaltioon! Tämä olis sellanen paikka USA:ssa, jossa voisin oikeesti nähdä itseni asumassa. Sanoisin, että melkein toi voitti jopa Tampan, mutten sano koska Tampa on koti haha.
DSC_0008
Heti ekana päivänä, kun saavuttiin joskus puolen päivän aikaan perille, tartuttiin tuumasta toimeen ja lähdettiin turistikierrokselle DC:hen. Pahoittelut, en enää välttämättä muista, mikä mikäkin rakennus on mutta yritän parhaani! 
DSC_0029DSC_0035
Käppäiltiin ensin (siitäkin pidin erityisesti, että siellä pystyi kävelemään paikasta toiseen, koska kiitos äidin ja isän oon alkanut diggaamaan city walkeista) museoiden ohi ja suunnattiin kohti Washington monumenttia. Vähän harmittaa, ettei ollut tarpeeksi aikaa mennä sisään museoihin, koska itse olisin ollut kiinnostunu, kun tällanen ihme hissanörtti oon ;)
DSC_0018DSC_0043DSC_0051 
Siinä se sitten olikin! Kauempaa katsottuna luulee, etteihän toi nyt niin korkee eikä iso ole, mutta kun siihen viereen menee niin onhan se nyt ihan järkälemäinen. Tämä on ehkä yksi Washingtonin leimaavimpia maamerkkejä, ja sen näkeekin melkein missä vaan päin on. Tuolla on myös laki, ettei yksikään rakennus ihan siellä District of Columbiassa saa olla korkeampi kuin tuo monumentti. DC:n yleiskuva on siis aika lättänä, ja rakennukset on vanhoja, josta itse pidin. Tuolla historia oli tosi läsnäolevan tuntusta, mistä tuli myös vähän sellaset Eurooppa vibat. 
DSC_0053
Tuollanen vehreys jatkui esikaupungeista keskustaan asti ja noita puistoalueita Washington monumentin ja Lincoln Memorialin välissä ja ympärillä kutsutaan hämäävästi National Mall. Aluks olin ihan hämmentyny, että mikä ostoskeskus, mutta sitte mulle vähän selvennettiin asiaa XD
DSC_0060DSC_0061DSC_0076UntitledDSC_0083DSC_0090
Tämä on World War II memorial, josta bongattiin omat statemme. Kaikki 50 statea ja myös kaikki territoryt löytyy tuolta.
DSC_0091DSC_0103DSC_0117
Lincoln Memorial. 
DSC_0107
Donnan ja Terrin kaverilla Lynettellä oli mukana selfie stick, josta repi riemua niin kanssaturistit kuin me itsekin.
DSC_0112DSC_0127
The Reflection pool ja Washington monumentti Lincolnilta katottuna. Oon nyt kohta vuoden opiskellu koulussa USA:n historiaa ja just viime aikoina niin monet tapahtumat on sijoittuneet just DC:hen, että oli ihan älyttömän siistiä nähdä ne kaikki historialliset paikat livenä ja vaan kuvitella ne tapahtumat sillä paikalla vuosikymmenten takaa.
DSC_0134DSC_0137
Vietnam War Veterans memorial
DSC_0147
Martin Luther King Jr. "I have a dream"
DSC_0166
Jefferson Memorial tosta joen yli katottuna.
DSC_0173
Tuolla painetaan ja suunnitellaan dollarit!
Untitled
Seuraavana päivänä otettiin suunnaksi Potomac river. Maisemat oli upeita ja sää oli lähestulkoon täydellinen, kunnes alkokin sitten hirvee myrsky ja kelluttiin tolla meidän pikkuveneellä siellä sateen ja tuulen keskellä. Onneks Jimmy kuitenkin osas hommansa ja elossa ollaan muutamien hyytävien hetkien jälkeen!
UntitledUntitledUntitled
Watergate! Muistatteko Watergaten skandaalia, jossa Presidentti Nixon muiden muassa murtautu Demokraattien päämajaan (tonne) ja kähvelsi arvokasta tietoa.
Untitled
George Town University. Voin kertoo, ettei ole ihan halvimmasta päästä tuo koulu.
Untitled
Siinä Lincoln vielä joelta katsottuna.
DSC_0191
Viimeisenä päivänä mentiin vielä tsekkaamaan loput nähtävyydet ja ensin ajettiin Pentagonille ja Pentagon Memorialille. Pentagon on koko USA:n isoin toimistorakennus ja se vetää n. 5000 toimistoa sisäänsä. Se on siis Yhdysvaltojen armeijan päämaja, siis toimistot yms on
 siellä. Se ei näytä isolta ulkopuolelta katsottuna, mutta se on siis neliön muotoinen ja sen sisälle on rakennettu kai viisi neliötä lisää täynnä toimistoja. Tuonne yritti yksi 9/11 koneista iskeä, mutta se osui onneksi vaan osittain tuohon rakennukseen, eikä aiheuttanut hirvittävää tuhoa. 180 kuitenkin kuoli ja heille on perustettu alla oleva Memorial. Nuorin kuolleista oli vuonna 2001 vasta kolme vuotias.
DSC_0198DSC_0202DSC_0203
Upea patsasversio siitä kuuluisasta kuvasta Iwo Jimasta.

DSC_0231
Sitten, USA:n kuuluisin osoite Pennsylvania Avenue ja Valkoinen Talo.
DSC_0188DSC_0245DSC_0259
White House oli kaunis valkoinen talo. XD Olihan se ihan vaikuttava, mutta ei se mun lempparipaikka tuolla ollut haha. Mun mielestä olis ärsyttävää asua tuolla, kun kaikki tietäs, että se olis mun talo ja että mun talossa järjestettäs turistikierroksia hah. En nähny Obamaa höh :(
DSC_0285
Sitten matka kävi Arlingtonin Cemeterylle, eli hautausmaalle, jonne sotilaita ja muita arvohenkilöitä on haudattu. Ala puolella on John F. Kennedyn hauta, jolla palaa ikuinen tuli.
DSC_0309DSC_0303
Tuolla on montakohan, oisko 32 aaria ollu siis maata, jota peittää noi samanlaiset säntilliset rivit hautakiviä. Tilaa on vielä muutama aari (vai hehtaari? oon nyt vähän kujalla anteeks jos tulee ihan puppua tekstiä, mutta pointti on että toi on ISO), mutta nekin tulee seuraavien 5 vuoden kuluessa loppumaan. Vanhimmat haudat on sisällissodan lopulta eli 1800-luvulta.
DSC_0330
Jos olit korkeammassa asemassa armeijassa, saat tuollasen vähän erikoisemman hautakiven valita.
DSC_0331
General Leen talo.
DSC_0354DSC_0350
Yhden lentokonteturman muistomerkki.
DSC_0360
The Thomb of the Unknown Soldier, eli Tuntemattoman Sotilaan hauta. Tuonne on laitettu jokaisesta käydystä sodasta joku, jota ei olla tunnistettu. Nykyään melkein jokainen kuitenkin tunnistetaan, ja jopa joku vanha luu tai ruumiinosa oli pystytty  monta kymmentä vuotta jälkeenpäin sijoittamaan, että kenelle se kuului.
DSC_0343
Upea näkymä koko Washington DC:n ylle General Leen talolta, ja koko mäkisen hautausmaan korkeimmalta kohdalta.

Jos sulla on ikinä mahdollisuus käydä DC:ssä, MENE! Tuollaista noin vahvasti historiallista paikkaa ei varmaankaan USA:sta löydy (ok Pearl Harbour oli kyllä hieno myös, enkä nyt kovin monessa paikassa edes ole käynytkään, mutta tuolla on kyllä historiaa kerrakseen). Tämä kaupunki yllätti varsin positiivisesti ja vieläkin tuntuu, että nähtävää jäi. Ihana reissu. Kiitos kaikille, thank you all! Washington, see you again one day.