Road to states // Track and Field

Mä muistan sen järkytyksen, kun ensimmäistä kertaa astuin meidän koulun juoksuradalle, ja tajusin sen olevan asfalttia. Asfalttia. Siitä hämmennyksestä on ollut aika pitkä matka tähän hetkeen, kun voin vihdoinkin todeta, että kaikki kivut ja jääkylvyt on ollu niiden arvosia. Ensi lauantaina käy mun matka Florida State Championshipeihin Jacksonvilleen.

Tämä kulunut track and field kausi on ollut kaikista parasta aikaa mulla täällä. Olen päässyt tekemään itelle tärkeetä juttua ja vielä menestymäänkin siinä. Vaikka cross country joukkue oli ihana, tämä teami oli mun mielestä vielä omaa luokkaansa. Meillä ei ollut sellasia aktiviteetteja ja yhteistoimintaa koulun ulkopuolella kuin XC:ssä, mutta treeneissä ja varsinkin kisoissa kaikki jaksoivat kannustaa ja tukea toisiaan tosi ihanasti. Jokaisen suorituksia oli aina joku kannustamassa. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että meidän joukkue tulee olemaan pieni- sekä melko alkeellinen. Siitä huolimatta kaikki aina yritti ja monien enkat paukku tasasesti koko kauden. Paitsi mun. Meikän lähtötaso oli itelleni ihan kamala (täällä ihan kohtalaisen hyvä) ja mun pitikin laskea Amerikkaenkat ja Suomienkat erikseen. Suomessa mun tuloksilla ei tosiaankaan leijuttais, just tsekkasin tilastopajasta, että junnut tekee ihan hirveetä jälkeä varsinkin hypyissä. Muutenkin Suomen taso on paljon kovempi kuin täällä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tietenkin. Toisaalta, nyt on vertailussa koko Suomi ja vain Floridan osavaltio, mutta kuitenkin, oon ylpeä Suomesta, hyvää työtä!!
Kausi lähti vähän takellellen liikkeelle, olin viikon Hawailla ja ekoissa kisoissa, joita täällä meeteiksi kutsutaan, oli ihan järkyttävä sää (jopa Suomesta katsottuna, meillä on sentään hallit). Hyppäsin pituutta ja kolmiloikkaa, ja juoksin satasen aitoja ja satasta yleensä viestissä. Melkein puolissa kisoissa tein aina sen 4 lajia per kisa, mikä tarkottaa neljän lajin sullomista n. 4 tunnin sisään ja armotonta juoksentelua paikasta toiseen ja puhki poikki kulunutta kroppaa. Loppukaudesta mut armahdettiin ja annettiin keskittyä vaan lajeihin, joissa meillä oli menestymismahdollisuus. Kokonaisuudessaan on ollut tosi rankka kausi, ja monet viikonloput vietin kisoissa ja kotona nukkuen, koska viisi kertaa viikossa treenit plus yksi tai kaksi kisaa on hullu tahti.
Tosiaan oikean juoksuradan puute hieman haittasi. Aitoja ei pystytty ottamaan tehoilla kertaakaan, koska eihän asfaltilla piikkareilla paljon juosta. Ekan kerran vetäsinkin piikit jalkaan ekojen kisojen lämmittelyssä. Kaikki kisat onneksi pidettiin kunnollisilla kentillä, joilla pystyi painelemaan kovaa. Pituuspaikalla lankku kuitenkin on harvinaista herkkua, kolmiloikassa sitä ei muistaakseni kertaakaan ole ollut. Asiaan, aidat siis takkusivat, mutta sain väännettyä naistenaidoilla kohtuullisen ajan 16.0 ja olin ihan suuttunut, kun en kertaakaan päässyt alle 16. Satasella väänsin johonkin 13.8, aika kamalaa hehhe XD Meidän 4x100 ei myöskään ollut kovimmassa kärjessä.

4x100 team! Alyssa, me, Arianna and Julia

Pituutta ja loikkaa tahkosinkin oikein urakalla. Varmaan valehtelematta kymmenen kisaa kumpaakin. 3-loikassa varsinkin menestyin täällä oikein hyvin, alotin kauden voittamalla kisan jollakin about 10.40 tuloksella ja viimesin voitto tuli 11.44 tuloksella. Päihitin viime kesän Suomienkan 2 sentillä hehe. Pituudessa aloitin kauden jollain varmaankin 4.40 ja viime kisassa vihdoinkin tein uuden enkan 5.10 ja rikoin vanhan kolmen (...) vuoden takaisen! Vihdoinkin työ palkittiin. Mun kanssa hyppäämässä on ollut ihana Nicole, josta on mulle tullut tosi tärkeä tuki ja ystävä kentällä. Nicolea eritoten tulee ihan satavarmasti kova ikävä. Myös meidän pikkujunnu Alyssa teki vakuuttavaa jälkeä loppukaudesta hyppäämällä ihan ekoissa 3-loikkakisoissaan 9.5 metrin tuntumaan.

Nicole <3

Mä en oikein koko kautena saanut mistään treenirytmistä kiinni, koska matkusteltiin aika paljon ja sain influenssan, joten ehjää harjottelukautta ei ollut ollenkaan. Eikä muuten ns. peruskuntokauttakaan. Taitaa Pirkkola odottaa oikein olan takaa meikäläistä pimeine ja sateisine iltoineen ens syksynä... Kuitenkin meille hyppääjille viikon treenirytmi oli kutakuinkin seuraava: maanantaisin juostiin joitakin vetoja ja mun tapauksessa myös aitoja, tiistaisin hypättiin, keskiviikkosin taas vetoja (aika usein meidän hyppyvalmentaja veti hyppääjät pois rankoista vedoista ja laitto tekemään jotain vähän iisimpää, mut tuntien en valittanu), torstaisin taas hypättiin ja perjantaisin oli ohjelman mukaan kuntopiiri, mutta tein sen tasan kerran, koska yleensä perjantaisin valmistauduttiin lauantain kisaan ottamalla ihan iisisti.

Proud coach and happy athlete

Heti kauden aluksi koutsi totesi, että mulla on tsäännssit päästä osavaltion mestaruuskisoihin, ja siinä tulikin kauden tavote asetettua. Meidän District, eli noin 7 koulua yhteensä, ei ole kovin kova tasoinen hypyissä ja voitin District championshipit 3-loikassa ja olin toinen pituudessa. Olin just ollu kipeenä niin tulokset ei päätä huimannu, enkä saanu yhtään sellasta tärkeetä ison kisan tuntua. Toisin oli siitä viikon päässä Regional Championshipeissa, joissa taso on jo kovempi. Sain hyvät suoritukset (enkat) alle molemmissa hypyissä ja voitin loikan ja karsin itseni siis Stateihin. Lajin neljä parasta aina jatkaa eteenpäin siis. Districteihin saa mennä melkein kuka vaan, sieltä neljä parasta per laji jatkaa Regionaleihin ja sieltä aina sitten taas Stateihin. Pituudessa jäin puoli inchia (1.2 senttiä) neljännestä sijasta Regionaleissa, pikkusen otti päähän... Mut siitä sainkin hyvät motivaatiot loikkaan ja matka jatkuu siis lauantaina Jacksonvilleen.
Kuten oon jo aiemmin todennu, niin sain täällä vähän staran maineen näillä mun hyppytaidoilla. Oon se the exchange student who jumps like crazy. On ollu hauskaa saada vähän tällasta huomioo, kun Suomessa sitä ei irtoo XD Ja tässä sosiaalisessa kulttuurissa ihmiset tulee kyselemään ja juttelemaan ja kyselee mistä oon ja enkkoja ja sen sellasta. Tällanenkin hauska vähän erilainen puoli on täällä. Kerran taisin päästä lehteenkin, jos en väärin ymmärtänyt haha.

Saatiin nimet Regional Championshipien paidan selkään hehe

I'm devastated since I'm not here next year going to meets and practicing with my Sickles team. But I'll keep creeping on your scores on FL-runners so y'all better keep doing great!! Big big thank you and I love you all!