Sunnuntaina oli taas viimeinen vaihtaritapaaminen, jossa oli upeat puitteet, mutta joka ei taas(kaan) mennyt ISE:n osalta ihan putkeen. Oli kiva nähdä porukkaa viimeisiä kertoja ja toivottaa onnea kotimatkalle. Ja seuraavalle vuodelle omassa kotimaassa. En ihan hirveen läheiseks ollu muiden vaihtareiden kanssa tullu, eikä hyvästit ollu mitkään vaikeimmat, mutta ensimmäiset kunnolliset kylläkin. Vaihtarit sen ymmärtää, ei me haluttu alkaa itkemään siinä tilanteessa, koska tiedetään, että se on edessä vielä monen monituista kertaa. Ja niinpä me sitten Terrin ja Andrewn kanssa jo alotettiinkin se samana iltana. XD Tulee olemaan hirveen rankkaa lähteä. Ja varmaankin vielä paljon enemmän päätäsekoittavaa kuin lähteminen Suomesta. Voi voi. Nyt kuitenkin oon jo erittäin innoissani kotiin palaamisesta, tasan kaksi viikkoa lähtöön... Vuosi hurahti ohi suhteellisen nopeasti, jos voisi todeta!
Tänään oli viimeinen kunnon koulupäivä, loppuaika on vain kokeita. Ei tunnu yhtään siltä, etten palaisi noille käytäville kuljeksimaan, mutta kai se jossain vaiheessa iskee sitten. Nyt sanon, ettei tuu ikävä, mutta ihan varmaan tulee. Thank you Sickles High School for everything. Viime aikoina on ollut paljon puuhaa, kuten graduation ja track banquet. Niistä ja muista hössötyksistä lisää myöhemmin. ampa Bay Lightning pääsi Stanley Cup- finaaliotteluihin asti, EIKÖHÄN KANNUSTETA TAMPA VOITTOON!!! Niin joo, ja meikä alotti taas juoksemaan cross countrya mun kamujen kanssa jotka alotti jo conditioningin ens vuotta varten. Hullu minä. Toisaalta ihan jännää lopettaa vuosi siihen, mistä se alotettiinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti