Sunshine state Florida: Hengissä ollaan ja vielä hyvissä voimissakin

Moi! Olen siis hengissä ja ihan hyvissä voimissa täällä ison lätäkön takana. Kaikenmoista kiirettä on pukannut viime aikoina, joten on postailu vähän unohtunut. Oon ollut täällä yli 220 päivää ja jäljellä enää alle sata. Aika pelottavaa. Mun tunteet tästä on muutenkin tosi ristiriitaset. Kotiinlähtö ja Suomeen paluu on aika kutkuttavia ajatuksia, koska tiedän näkeväni kaikki tutut ja rakkaat ja pääseväni omaan kotiin nukkumaan (itseasiassa mulla tulee kyllä tätä mun puolitoista metriä leveää sänkyä täällä ikävä ihan varmasti XD). Saman minuutin aikana kuitenkin tajuan, etten tule koskaan näkemään enää puoliakaan niistä ihmisistä, jotka täällä on olleet mulle tärkeitä. On kummallinen ajatus, etten palaakkaan kotiin enää Taylorin tai Alexin kyydillä ja avaa ovea, jossa vastassa on koirat Brinxie ja Lucy. Etten enää lösähdä mun lempparinojatuoliin ja jauha juttuja Terrin ja Andrewn kanssa. Tämän jälkeen ajatuksiin iskee se pirullinen "hei älä nyt noita vielä mieti, elä päivä kerrallaan ja nauti". On muuten hiton paljon helpommin sanottu kun tehty. Elä päivä kerrallaan ei oikein oo multa koskaan onnistunu, oon kyllä kehittynyt paljon! Mutta nauttia mä osaan. En ehkä kaikesta, eihän hullukaan nauti mölyisästä ruokalasta kun seisot kakskytä minuuttia jonossa liikkumatta jaardiakaan (huomatkaa Yhdysvaltaisen mittasuhteen käyttö 1 yrd= 0.9 mtr). Onneksi niitä nautittavia asioita on paljon. Pari viikkoa sitten sää muuttui kuin napin painalluksesta helteiseksi ja aurinkoiseksi ja kivoja 28 asteen lämpöjä on nyt ollut viimeiset viikot. Joka kerta nautin lämmöstä ulkona ja yritän imeä itteeni kaiken auringon valon, jonka kykenen. Mulla on myös aika hyvä rusketus tällä hetkellä jaloissa ja käsissä ja tukka on vaalein tosi pitkään aikaan. Treenaan sortseissa ja pikkutopeissa ja nautin mun pikku Suomistaran maineesta meidän school districtin yu-kisoissa. Oon alkanu tykkäämään meidän tyhmästä lunchporukasta enemmän ja oon alkanut älyymään, kuinka toimia jenkkikoulussa just niin kuin huvittaa- kuitenkaan yhtään sääntöä rikkomatta, tai ainakaan jäämättä kiinni ;) Ette kerro kellekään, mutta spring breakin (niin ihana kuin se olikin! <3) jälkeen oli oikeestaan ihan kiva mennä kouluun lepäämään hah. Englanniksi oon kyllä yhtä sönkkö kuin ennenkin, mutta jotkin paljon fluent englanninkieliset sanonnat ja lauserakenteet alkaa jäämään munkin kalloon ja osaan jopa käyttää nitä. Mun aksentti pomppaa vielä esille joka kerta puhuessa, mutta osaan jo imitoida floridalaista leveää white girl- aksenttia. Anna, ei huolta, en aio omaksua sitä! Yks asia johon en ikinä totu, ihan sama missä olen tai mikä lämpötila on, on aamuherätykset. Siltikin 5.45 aamut on rankkoja ja iltasin oon puhki. Toisaalta, kun on koko päivän menossa ei paljon ehdi miettiä ja tulee elettyä ehkäpä siinä kuuluisassa hetkessä.

Pitkä, tiedän tiedän, mutta tosi spontaani teksti, jota en raski lähteä pilkkomaan. Kuvat on liki 4 kuukautta vanhoja, joulun jälkeisiä räppäsyjä Busch Gardensista, jonne kerrankin otin kameran mukaan. Oli tosi kaunis päivä ja tuli muutamia ihan kivoja kuvia, postaan ne nyt ihan vaan kuvituksen vuoksi.

Näitä redneckejä täältä Floridasta kuulkaa löytyy. Tunnusmerkit: avolava-auto, nopeahkot aurinkolasit, mainospaita ja farkkua tai yleensä camo-kuosia. Metsästys ja kalastus pakollisia harrastuksia. Jack Danielsin kulutus suurehkoa.