perjantai 8. elokuuta 2014

Days to go: 1

IMG_2505IMG_2506IMG_2507IMG_2508IMG_2509 Lähden huomenna. Lähden huomenna. Lähden huomenna. (Tai oikeastaan kellohan on jo yli kahdentoista...) Voisin toistella tuota lausetta loputtomiin, mutten luultavasti tule ikinä tajuamaan sitä oikeasti ennen kuin oon yksin lentokentällä. Yksin lähdössä suureen maailmaan ihan omillani. Tiiän, että pystyn siihen, mutta tiedän myös, että se luultavasti on tähänastisen elämäni suurin koitos. Nyt mun pää on aika tyhjä kaikesta. Oon kirjottanu, puhunu, yrittäny kaikkeni että saisin asiani sanoiksi paperille tai puheeseen. Viimenen viikko on ollut paikasta toiseen juoksemista, mutta toisaalta on ihanaa, että ehdin nähdä ja hyvästellä melkein kaikki läheiseni. Olen myös ollut tosi stressaantunut ja pahantuulinen, anteeksi. Kaiken pinnalla olevan negatiivisuuden alla olen kuitenkin onnellinen, jännittynyt ja eritoten innokas. Olen saanut todella ihanan kuvan paikasta ja perheestä, jonne menen, joten se ei oikeastaan stressaa ollenkaan. Eniten jännitän ikäisteni tapaamista ja koulun alkua. Sitä, kuinka minut otetaan vastaan. Näitä sekavia tunteita on nyt pyörinyt päässäni viimeiset kaksi viikkoa, ja olen helpottunut lähdöstäni ja siitä, että saan uudet ongelmat päähäni haha. Toki lähdössäni riipaisee kaikkien ihmisten jättäminen tänne, se onkin vaikeinta, en ehkä olisi uskonut sen aivan näin vaikeaa olevankaan. Näin eilen parhaita ystäviäni viimeistä kertaa ja kiukuttelin heille. En oikein osannut käsittää olevani erossa heistä kymmenen kuukautta. Onneksi he tuntevat minut jo niin hyvin, etteivät ota itseensä siitä, vaan tietävät että oikeasti he ovat minulle kaikki kaikessa. Tämä teksti on kaikkein aikojen sekavin, mutta oikeastaan kuvaa täydellisesti pääkoppani sisältöä tällä hetkellä. Vuoden päästä voin lukea tämän ja miettiä, että onneksi en ole enää näin kamalan sekavassa tilassa haha! Seuraava postaus tuleekin sitten Amerikan mantereen puolelta, siihen asti adios.
PS. Kuvituksena kuvat mun ja Fannin ihanista läksäreistä, kiitos vielä kaikille!

6 kommenttia:

  1. Voit olla varma että kun vuoden päästä tuut takaisin pää on vielä miljoona kertaa enemmän sekaisin kun lähtiessä :) Mutta onnea paljon matkaan sulla on ihan mahtava vuosi edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh noo... Toivotaan et se ois vähän selvenny jo tähän elokuuhun mennessä XD kiitos paljon!!

      Poista
  2. Voin sanoa että tampa on aivan ihana paikka ja ihmiset ovat siellä, ainakin perheelleni, olleet erittäin mukavia ja ystävällisiä! :) myös rannat ja meri on uskomattoman hieno!!! Orlando ja sen nähtävyydet(vesipuistot , elämyspuistot sekä outlet keskukset ovat äärettömän mageita!! :) onnea vaihtoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mäkin ekojen päivien perusteella pidän super paljon ja oot oikeessa tosta ystävällisyydestä! Ihanaa vaihtelua suomeen haha :D kiitos!

      Poista
  3. Tsempit sinne! Itellä lähtöön vielä neljä päivää ja oon nyt jo oikeestaan aika kauhuissani ni mietin vaan että miltä mahtaa tuntua tossa tilanteessa kun on oikeesti lähdössä iiiihan just :D

    http://aili-in-the-usa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voin kertoo että oli aika kauhee tunne mut myös toooosi kutkuttava! Tsemppiä sinne sulle :)

      Poista