If if doesn't challenge you, it won't change you // XC

Meikä alkoi juosta cross countrya vähän kuin sattumalta. Avointen ovien päivässä törmäsin meidän coachiin, joka houkutteli mut ensin teamin tapaamiseen tai vanhempainiltaan ja sitten löysinkin itseni jo heti ensimmäisenä koulupäivänä ajattelemasta, miksi tein tän itelleni. Kausi alkoikin melkein heti koulun alettua ja ekat treenit oli siis jo ekana koulupäivänä. Meiän joukkueen vanhat jäsenet oli juosseet kesälläkin, joten heidän juoksukuntonsa oli napissaan jo koulun vasta alettua. Ensimmäinen race, eli aina 5 kilometrin mittainen kilpailu, oli jo tokan viikon puolivälissä.

Tässä kuvassa ihan kauden alussa Steinbrenner High Schoolin ja meidän Sicklesin teamit

Ja alla oikeella on siis tollaset kengät millä cross countrya oikeesti juostaan! Vähän ku tosi järeet juoksupiikkarit

Ekoissa treeneissä meitsille valkeni, että cross countryn juokseminen ei oo hölkkää. Se vauhti, millä tytöt starttas meidän alkuverkan vetäs multa jalat alta. Tajusin, että jaaha tässähän on kuulkaa juostava. Ja niin mä juoksinkin. Ekat viikot juostiin distancea, eli n. 4 mailin (about 6 km) lenkkejä. Tolloin kosteus oli tosi korkee ja lämpötilat huiteli 80-100 Fahrenheitin tienoilla (28-38 Celsiusta) eli totutteleminen oli kovaa. En toki pysyny kärjen vauhdissa, mutta yritin parhaani eikä onneks ikinä tarvinnu juosta yksin vaan aina löyty joku omantasonen kaveri seuraksi. Sitten alettiin speed training, mikä käytännössä tarkottaa vetotreenejä, eli spurtataan tietty lyhyempi matka ja levähdetään hetki ja tätä toistetaan monta kertaa.

Kuvat meidän "pasta partyista" jotka pidettiin aina jonkun jengiläisen kotona ennen racea, paitsi ennen ekaa racee mentiin Olive Garden nimiseen ravintolaan ja tarjoilijat oli hätää kärsimässä hahha.

Eka neljäsatasten vetotreeni tais mennä näin: 2x5x400m jossa vetojen välissä huilattiin n. 2 minsaa ja sarjojen välissä ehkä 5. Loppukaudesta vedettiin 3x4x400 muutaman kymmenen metrin kävelypalautuksella ja sarjojen välissä juomatauko. Kakssataametrisiä vedettiin alkukaudesta 2x4x200 30 sek. palautuksella, sarjapalautus vajaa 5. Loppukaudesta päädyttiin 4x4x200 vähenevällä palautuksella ekassa sarjassa 45, seuraavassa 30, sitten 20 ja viimeisessä 10. Tossa 10 sekunnissa ei kyllä ollut järjenhiventäkään vaan käytännössä hölkättiin 800 metriä putkeen. Saatettiin myös tehä maileja, esimerkiks 3x maili. (1 maili: 1,6 km) Mun suosikkeja oli ehkä mailit, 200 metriset nurtsilla oli kyllä kans kivoja. NO SARCASM! Lotta, Annika ja Jande, once again, lukekaapa tosta. Olisitteko uskonu??

Tunnelmaa itse raceista

Koska jokainen joka muhun on ollu yhteydessä tai lukenu mun blogia tietää, ettei noiden kilpailulupien saamisen kanssa menny kaikki ihan putkeen, kerron nyt vaan lyhyesti, että en siis päässyt juoksemaan kisaa kuin kolmesti koko kaudella. Ihan ekan racen juoksin rankalla maastoradalla 35 minuuttiin, mikä ei mitenkään erityisen hyvin ollut, mutta eka kisa mikä eka kisa. Seuraavan pääsinkin juoksemaan vasta kolmisen viikkoa sitten helpommalla radalla. Paransin aikaani 28 minuuttiin, mikä on aika huima parannus. Olisin varmasti pystynyt parempaankin, jos olisin kaikki kisat saanut juosta, mutta en saanut ja tähän päädyttiin. Viimeinen race oli samalla radalla kuin ensimmäinen ja aika oli 30. Viiden minuutin parannus siis ekan ja viimesen välillä, ei huono ollenkaan. Motivaatio treenaamiseen meni melkein kokonaan kun kisalupia ei meinannut irrota ei millään, ja parhaan ajan kisassa olisinkin varmaan juossut kauden noin puolivälin tienoilla.

Kuka hymyilee juostessaan?? Kysynpähän vaan XD Alhaalla oikeella Angel ja James juoksi käsikädessä vikan yhteisen racen maaliin oli ihan sika söpöä!

Tietty teami on iso osa tätä juttua ja meillä onkin sika ihana joukkue! Sieltä löyty juoksijaa koko Floridan top 10:stä muakin hitaampaan menijään. Tytöt toivotti mut ihanasti tervetulleeks tänne Amerikkaan ja tuolta oonkin eniten kamuja löytäny. Meidän joukkueeseen kuulu jopa 15 tyttöö suurimmillaan ja se jaettiin 6-8 varsity juoksijaan ja loput oli sitten junior varsityssä. Varsity-urheilijat on ne joukkueen parhaat, tai joukkuelajeissa se parempi tiimi, ja jv cross countryssä loput ja joukkuelajeissa yleensä freshmaneista ja sophomoreista koostuva joukkue. Meidän tähti Abby ja poikien varsity teami juoksee osavaltionmestaruuskisoissa vielä tänä viikonloppuna Tallahasseessa. Joka muuten on siis state capital täällä! Lähettiinkin Tallyyn joukolla kannustamaan Abbya tänään. Meidän joukkue on siis aivan loistava ja tulee ikävä, kun kausi loppuu. Mun eka ja vika (koskaan, lue: en aio jatkaa tän lajin parissa Suomessa, en edes HKV:n syysmaastoissa) xc kausi on siis finaalissaan, enää cross country banquet on vielä edessä, jossa kiitetään meiän koutsia ja kapteenia (Tayloria!!) ja itketään lähtevien seniorien puolesta. Myöskään joukkuekuvia en tähän postaukseen nyt saanu (vaikka harvinaisen pitkään onnistuinkin viivyttelemään) ja jos ja kun ne saan käsiini vielä niin postaan ne. Jos kysymyksiä herää tähän tai oikeestaan mihinkään muuhunkaan liittyen niin kysykää ihmeessä kommentilla ja IG:ssäkin saa kysästä @zaaru.

Meidän JV!

 

Meitsi ja Brooke, kauden viralliset cheerleaderit 

Big thank you to everyone of a great season 2014!!!