maanantai 29. joulukuuta 2014

Exchange year part 2014

Elokuussa 2014 Tampan lentokentälle laskeutui kone, josta astui ulos yksi kappale suomalaisia tyttöjä. Tämä vaihtari oli siinä vaiheessa niin uupunut, että joutui pitämään sormilla silmiä auki ja nipistämään käsivarttaan, jottei olisi nukahtanut laukkuja odotellessaan. Sillä tytöllä ei ollut harmainta aavistusta, mihin soppaan juuri oli lusikkansa työntänyt.

elokuu Elokuu meni kaikkeen uuteen totutellessa, karmaisevasta jet lagista toipumisessa ja enkkua puhellessa ekaa kertaa tosi mielessä. Pari ekaa viikkoa podin aikamoista alkushokkia ja koti-ikäväkin paino päälle. Koulun ja treenien alettua rullaamaan kaikki kuitenkin meni loppujenlopuksi tosi hyvin ja mun elämä alko täällä. Koulussa ei ikinä ollu mulla ongelmia, mutta Google translator oli kyllä kovassa käytössä enkä uskaltanu vielä suutani oikein avata. Monet kerrat en saanu asioitani ilmastua, tai jos sain niin ne ymmärrettiin väärin. Yritin kumminkin puhua paljon enkkua ja vähentää suomen puhumista. Sain ekoja kavereita ja aloin pikkuhiljaa hahmottamaan Tampaa. Hengasin poolilla aina kun kykenin ja mulla oli ihana rusketus!
Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn’t do than by the ones you did do. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover."

syyskuu
Syyskuussa alkoi kieli sujumaan paremmin, aloin ymmärtämään ja avaamaan suutanikin. Muuten tuleville vaihtareille vinkiksi, ihan paikanpäällä kattokaa rauhassa vaikka jotakin TV-sarjaa ja keskittykää niiden puheeseen! Itse katoin Gossip Girliä ja huomasin siinä avun haha. Siinä oppi kuuntelemaan ja ymmärtämään ilman painetta vastata. Vietin paljon aikaa XC-jengiläisten kanssa ja juokseminen oli iso osa arkea ja viikonloppujakin kisojen muodossa. Kävin ekaa kertaa Tampa Downtownissa ja yllätyin kuinka Tampa ei ookaan mikään varsinainen big city, vaikka onkin isoimpia kaupunkeja Floridassa, vaan on ikään kuin levittäytyny isommalle alueelle. Käväsin Gainesvillessa University of Floridassa yhdessä XC meetissä. Ei tehny se paikka sen isompaa vaikutusta oikein. Pääsin koti-ikävästä aika kivasti eroon, kunnes tulin kipeeksi. Olin viikon ihan vihanneksena sängyn pohjalla ja ikävöin Suomea. Myös juoksukunto romahti tämän takia. Vieläkin meni aikalailla tottumiseen tämä kuukausi vaikka elämä alkokin jo tuntumaan vähemmän uskomattomalta.
One's destination is never a place, but a new way of seeing things.

lokakuu
Lokakuu oli tosi hyvä ja hauska kuukausi! Se meni homecomingista intoillessa ja kaikkea tosi hauskaa tapahtui. Juoksin ekan ja vikan XC racen, käytiin NHL-matsissa ja tanssin homecomingin ekaa kertaa. Vietin paljon aikaa kavereiden kanssa ja nyt jälkeenpäin ajatellen olisin voinut ehkä olla kotonakin enemmän. Oh well, ainakin oli hauska kuukausi! Halloweenista en niin piitannu, mutta ei se siinä niin häirinnykään XD Lightningin matsi oli kiva ja haluun käydä vielä uudestaan Amalie Arenalla tsiigaamassa mun tulevaa aviomiestä (Valtteri Filppulaa). Koti-ikävää ei muistaakseni ollu juuri ollenkaan ja puhuakin pystyin jo sujuvasti.
"It is funny how day by day, nothing changes, but when you look back, everything is different."

marraskuu
Marraskuu. Mitäs siitä niin sanoiskaan. Jokaisella tulee luultavasti joku alamäki vuoden aikana ja totisesti toivon, että tää mun inhokkikuu marraskuu oli se. Toki hauskojakin juttuja tapahtui, mutta päällimmäisenä on mielessä koti-ikävä ja mulla oli pahana tunne siitä, etten kuulu tänne. Tallahasseen reissu oli kuitenkin awesome ja rakastuin siihen paikkaan ihan todenteolla! Thanksgiving breakilla shoppailin ihan pipona, hehe ja kävin biitsillä auringonlaskun aikaan. Itse Thanksgiving ja Black Friday oli tosi hauskoja juttuja joita ei Suomesta löydy! XC-kausi loppui ja mulla oli vähän liikaa aikaa ajatella kaikennäköstä. Kelitkin viileni tosi dramaattisesti. Koulu alkoi kuitenkin olemaan tosi iisiä ja sain selkoa englannista jopa puhelimen välityksellä ;) Marraskuuta ei kummiskaan tule ikävä, vaikka se opettikin paljon.
Why do you go away? So that you can come back. So that you can see the place you came from with new eyes and extra colors. And the people there see you differently, too. Coming back to where you started is not the same as never leaving.

collage
Joulukuu hurahti ohi ihan silmänräpäyksessä! Se on ollu omalla erilaisella tavallaan tosi hauska, eikä tällanen hypetys tuu toistumaan tän vuoden aikana uudestaan, joten nautinkin siitä täysin siemauksin. Käytiin paristikin huvipuistossa, tietty itse juhlapyhät ja vielä uusivuosikin tähän kuuhun mahtuu. Lisäksi koulu kävi ihan naurettavan helpoksi. Raskain osa on kantaa niitä kaikkia saakelin kirjoja ympäriinsä XD Austin tuli kotiin Bostonista mikä on aina kivaa! Kaikenlaista muuta säätöäkin tapahtui, ja kokonaisuudessaan joulukuu oli tosi kiva kuukausi. Monet on myös kertoneet mulle ihan hiljattain, että mun enkku on jo melkein fluent (ei hitto en millään keksiny tolle järkevää suomennosta! Toinen hankala on muuten myös sana confused)! Ja että aksentti on hälvenemässä, JES! Osaan kiertää sanoja joita en tiedä jo ihan luonnollisen kuulosesti enkä enää ees iske sellasia suomenkielisiä välikommentteja (kuten eiku, mutta, siis) lauseisiin niin pahasti. Oon alkanut omaksumaan tän kulttuurin ja maan mun toiseksi kodiksi ja perheen oikeeksi perheeksi. Suomi-perhe, teidän asema ei järky, no worries ;) Tajusin, että oon puolessa välissä mun vuotta ja ajatus kotiinlähdöstä huolestuttaa. Yritän olla ottamatta asiasta stressiä etukäteen (oon kyllä tunnetusti huono siinä) ja nauttia täällä. Koska seuraavat kuukaudet on täynnä kaikkea paljon odotettua ohjelmaa, tiedän, että ne tulee hurahtamaan ohi vauhdilla.
"You will never be completely home again, because part of your heart will always be somewhere else. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place."

Tää on ollu jotakin sellasta, mitä en ikinä tule uudestaan kokemaan. Yritän nauttia vielä niin paljon kun pystyn ja ottaa kaikesta kaiken irti. Valehtelisin, jos sanoisin, etten oo päivääkään katunu tätä päätöstä lähteä kokeilemaan mihin musta on, mutta valehtelisin, jos sainoisin, ettei tää myöskään ole ollut mun tähänastisen elämän paras päätös. Sama Saara, joka 5 kuukautta sitten lähti ei ole se sama joka palaa 5 kuukauden päästä. Vielä on paljon edessä, ja elämä jatkuu kotiinpaluunkin jälkeen. Tai oikeestaanhan se vasta sitten alkaa. 

4 kommenttia:

  1. Ihana Saara! terv. nimim. Aarjuverigreippi

    VastaaPoista
  2. Ihanaa Saara, että jaksat kirjoitella kuulumisiasi, niitä on kiva lueskella <3
    T. Sen toisen hönön äiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jeee pääasia et luette, mut musta on myös kiva kirjottaa! <3

      Poista